Ulkomailta Suomeen tulijat verolle aiempaa nopeammin – taloudellisen työnantajan käsite
Henkilöverotuksen saralla valtiovarainministeriössä on käynnissä useita merkittäviä hankkeita. Aikaisemmin olemme Premiumilla kirjoittaneet maastapoistumisverosta
(ns. exit-vero). Tämän ohella ministeriössä on jo tovin valmisteltu hallituksen esitystä taloudellisen työnantajan käsitteen käyttöönotosta vuoden 2023 alusta. Käytännössä kyse on verolainsäädäntöön tehtävistä muutoksista, joilla laajennetaan Suomen verotusoikeutta ulkomailta Suomeen tulevien työntekijöiden täällä tienaamaan palkkaan. Mutta mistä on kyse?
Taloudellinen vai muodollinen työnantaja?
Hallitusohjelman kirjauksen mukaan verotuksessa esiintyvä ns. taloudellisen työnantajan käsite otetaan käyttöön, jotta ”Suomessa ei voi välttää veroja työskentelemällä näennäisesti ulkomaisen työnantajan lukuun”.
Nykytilanteessa Suomessa sovelletaan muodollisen työnantajan käsitettä. Ulkomailta Suomeen tulevan työntekijän palkkaa verotetaan Suomessa tyypillisesti vain, jos hän työskentelee Suomessa yhtäjaksoisesti vähintään puolen vuoden ajan. Toisaalta, jos työntekijän työnantaja on Suomessa, tai kyseessä on ulkomaisen työnantajan kiinteä toimipaikka Suomessa, syntyy verotusoikeus Suomelle ensimmäisestä työpäivästä lähtien. Käytännössä ulkomaisen yhtiön lähettäessä työntekijän Suomeen muutamaksi viikoksi tai kuukaudeksi, ei Suomelle nykytilanteessa synny oikeutta työntekijän palkan verotukseen. Myös työnantaja säästyy huomattavalta hallinnolliselta taakalta, kun työntekijän palkkaan ei Suomessa kohdistu kuukausittaista ilmoitus- ja ennakonpidätysvelvoitetta.
Taloudellinen työnantaja on kansainvälisessä henkilöverotuksessa käytetty käsite. Taloudellisella työnantajalla viitataan tahoon, jonka johdon ja valvonnan alaisena työntekijä tosiasiassa suorittaa työpanoksensa. Taloudellinen työnantaja voi siis olla muu kuin työntekijän muodollinen työnantaja tai palkanmaksaja. Lopputulos voi siis olla, että työntekijän muodollisen työnantajan katsotaan olevan yhdessä valtiossa, ja taloudellinen työnantaja toisessa. Taloudellisen työnantajan olemassaolo työskentelymaassa aiheuttaa tyypillisesti verovelvoitteen työntekijälle ja ennakonpidätys- ja raportointivelvollisuuksia työnantajalle.
Taloudellisen työnantajan käsitettä sovelletaan monissa Suomen keskeisissä kauppakumppanimaissa, kuten Norjassa, Saksassa ja Iso-Britanniassa. Viimeisimpänä taloudellinen työnantaja otettiin käyttöön Ruotsissa vuonna 2021. Joissain kotimaisissa arvioissa on puhuttu jopa maahantuloverosta, mutta pohjimmiltaan kyse on siitä, että valtio laajentaa verotusoikeuttaan verrattuna siihen, että työnantajan käsitettä sovellettaisiin puhtaasti muodollisin perustein.
Suunniteltu toteutus Suomessa vuodesta 2023 alkaen
Hallituksen esityksen luonnoksessa tuloverolakia muutettaisiin siten, että mikäli työntekijällä katsotaan olevan Suomessa taloudellinen työnantaja, olisi palkkatulo verotettavaa ensimmäisestä työpäivästä lähtien. Poikkeuksena tähän olisivat etuyhteystilanteet, kun esimerkiksi ulkomainen konserniyhtiö lähettää työntekijän työskentelemään suomalaiselle konserniyhtiölle: tällöin taloudellinen työnantaja syntyisi vasta kun työskentely Suomessa kestäisi yhtäjaksoisesti yli 15 päivää tai yli 45 päivää kalenterivuodessa.
Verotusoikeuden lisäksi taloudellisen työnantajan olemassaolo aiheuttaa lukuisia velvoitteita työnantajalle. Riippuen siitä, onko kyse konsernitilanteesta vai ei, koituvat vaatimukset Suomessa olevalle taloudelliselle työnantajalle tai ulkomailla olevalle muodolliselle työantajalle. Velvoitteet koskevat muun muassa ennakon- tai lähdeveron pidätystä, työnantajarekisteröintiä, tietoja työskentelyn kestosta ja kuukausittaisia tulorekisteri-ilmoituksia.
Lakiluonnokselle pyyhkeitä lainsäädännön arviointineuvostolta
Hallituksen esityksistä ja niiden vaikutusarvioinneista lausuntoja antava lainsäädännön arviointineuvosto antoi varsin kriittisen arvion taloudellisen työnantajan luonnoksesta heinäkuun lopussa. Arviointineuvosto suomi esitysluonnosta muun muassa vaikeaselkoisuudesta sekä siitä, että luonnos jättää epäselväksi, mitä ongelmaa ollaan itse asiassa ratkaisemassa. Lausunnossa mainitaan, ettei esityksen perusteella pysty päättelemään, ovatko muutoksella saadut hyödyt suurempia kuin sen aiheuttamat kustannukset.
Arviointineuvosto piti myös ongelmallisena lyhytaikaisten työskentelyjaksojen verokohtelua esitysluonnoksessa. Luonnoksessahan 15 tai 45 työpäivän rajaa sovelletaan vain etuyhteystilanteissa olevien yritysten kohdalla. Vaihtoehtona esitettiin lyhytaikaisten työskentelyjaksojen laajempaa verovapautta, mikä säästäisi yritykset etuyhteystilanteiden arvioinnilta ja päivien laskennalta.
Kuinka varautua?
Taloudellisen työnantajan hanke on ollut valtiovarainministeriössä käynnissä jo vuodesta 2020. Huolimatta luonnoksen saamasta kritiikistä ja jo kertaalleen siirretystä voimaantulosta (2022 à 2023) vaikuttaa siltä, että Suomi on liittymässä niiden lukuisten valtioiden joukkoon, jotka soveltavat verotuksessa taloudellisen työnantajan käsitettä.
Ulkomaisia työntekijöitä Suomessa käyttävien yritysten kannattaa seurata taloudellisen työnantajan hankkeen edistymistä ja varautua mahdollisesti vuoden 2023 alussa tuleviin muutoksiin. Ulkomaisen työntekijän näkökulmasta kyse on veron maksamisesta Suomeen ja mahdollisesti hyvityksen hakemisesta lähtömaan veroilmoituksella. Työnantajan näkökulmasta kyse on ennen muuta työläästä hallinnollisesta harjoituksesta, joka saattaa sisältää muun muassa työntekijöiden työpäivien laskemista.
