Multainen kädenpuristus rajalla – maastapoistumisvero Suomeen?
Verouutisia budjettiriihestä
Syyskuussa hallituksen budjettineuvotteluista saatiin jonkinasteinen yllätys myös verorintamalla. Valtioneuvoston tiedotteessa (Hallituksen talousarvioesitys rakentaa tulevaisuuden kestävää kasvua – valtioneuvosto.fi) 9.9.2021 ilmoitettiin, että jo kertaalleen kuopattu maastamuuttajien arvonnousuvero tai maastapoistumisvero on tarkoitus ottaa käyttöön vuonna 2023. Ajatus poismuuttajien uudesta verosta on luonnollisesti herättänyt epätietoisuutta ja kysymyksiä siitä, pitäisikö lähtöä miettivällä olla jo matkalaukut pakattuna.
Alkuun on hyvä huomata, että Suomella jo nyt käytössä oleva malli yleisen verovelvollisuuden säilymisestä vaikuttaa joiltain osin samalla tavoin kuin varsinainen maastapoistumisvero. Yksinkertaistettuna, nykyisen ns. kolmen vuoden säännön perusteella Suomi verottaa pois muuttavia kansalaisiaan vielä muuttovuoden ja kolme seuraavaa kalenterivuotta, mikäli sovellettavasta verosopimuksesta ei muuta johdu. Valtioneuvoston tiedotteen perusteella olisi nyt kuitenkin tarkoitus säätää vielä erillinen exit-vero, jossa pyritään muuttohetkellä verottamaan muuttajan omaisuuden arvonnousua.
Mitä voi olla tulossa?
Valtioneuvoston syyskuinen tiedote oli lyhytsanainen, ja sen perusteella mahdollisesti säädettävästä verosta ei voi sanoa vielä juuri mitään. Aavistusta tulevasta voi kuitenkin hakea Valtiovarainministeriön selvityksestä maastapoistumisverosta
(Selvitys ei puolla luonnollisten henkilöiden maastapoistumisveron käyttöönottoa – Valtiovarainministeriö, vm.fi) helmikuulta 2020. Selvityksessä ministeriö arvioi maastapoistumisveron käyttöönoton mahdollisuuksia, veron toteuttamistapoja ja sen tarkoituksenmukaisuutta.
Osana selvitystyötä VM hahmotteli Euroopan unionin tuomioistuimen oikeuskäytäntöön pohjautuen kaksi lähestymistapaa suomalaiselle maastapoistumisverolle: verovelvollismyönteisemmän ja veronsaajamyönteisemmän.
Verovelvollismyönteisemmässä sääntelyssä omaisuuden arvonnousuun perustuva vero voitaisiin laskea ja määrätä siinä kohtaa, kun luonnollinen henkilö muuttaa pois Suomesta. Veron periminen kuitenkin lykkääntyisi siihen ajankohtaan, kun omaisuus tosiasiassa luovutetaan. Veron perimiselle saatettaisiin myös säätää määräaika, kuten 5 tai 10 vuotta muuttohetkestä lukien, minkä jälkeen veroa ei luovutuksesta enää perittäisi. Velvollisuus veroilmoituksen antamiselle voitaisiin säätää sekä muuttohetkelle että omaisuuden luovutuksen ajankohtaan.
Veronsaajamyönteisemmässä sääntelyssä vero paitsi määrättäisiin myös perittäisiin muuttohetkellä. Verotus siis toimitettaisiin riippumatta siitä, milloin henkilö tosiasiassa luovuttaa veron kohteena olevan omaisuuden (vai luovuttaako koskaan). Veron maksamiselle voitaisiin antaa maksuaikaa, mutta lykätylle maksulle voitaisiin määritellä viivästyskorkoa ja/tai edellyttää vakuuden asettamista. Veroilmoituksen antamisvelvollisuus voitaisiin säätää sekä muuttohetkelle että mahdollisen maksulykkäyksen ajaksi.
On selvää, että varsinkin veronsaajamyönteinen vaihtoehto olisi veronmaksajalle todella pulmallinen ja johtaisi helposti kohtuuttomiin tilanteisiin. Näistä sääntelyvaihtoehdoista valittaessa ministeriön selvitys päätyikin verovelvollismyönteisemmälle kannalle, mutta mahdollinen tuleva vero voi olla myös jonkinlainen hybridi yllä mainituista.
Mahdollisen suomalaisen maastapoistumisveron toimintamahdollisuuksia rajoittavat Suomen solmimat verosopimukset. Jotkin verosopimukset (esim. Pohjoismaiden, Saksan ja Iso-Britannian verosopimukset) sisältävät luovutusvoiton osalta maastapoistumisveroa koskevan erillisen säännöksen, taikka Suomen verotusoikeutta laajentavan ns. ympätyn kolmen vuoden säännön (verosopimukset esim. Viron ja Luxemburgin kanssa). Useimmissa Suomen solmimissa verosopimuksissa arvopapereiden myyntivoittojen verotusoikeus on kuitenkin pääsääntöisesti vain verovelvollisen asuinvaltiossa. Koska kymmenien verosopimusten muuttaminen olisi neuvotteluineen valtava projekti, on mahdollista, että vero pyrittäisiin toteuttamaan tavalla, joka ei edellyttäisi muutoksia verosopimuksiin.
Lopuksi
Verolainsäädännössä piru piilee yksityiskohdissa, muiden muassa
- mitkä omaisuuserät olisivat mahdollisen uuden veron piirissä
- kuinka verotettava tulo lasketaan ja miten mahdollisia luovutustappioita kohdellaan
- ketkä olisivat veron piirissä
- milloin henkilön katsotaan muuttaneen maasta siten, että vero määrätään?
Viimeinen kysymys on keskeinen: onko ratkaiseva varsinainen muuttohetki se hetki, jolloin henkilöstä tulee rajoitetusti verovelvollinen vai jokin muu ajankohta? Auki on myös kysymys siitä, voitaisiinko vero pyrkiä ulottamaan jopa ennen lain voimaantuloa ulkomaille muuttaneisiin henkilöihin – tämä kannattaa ulkomaille muuttoa harkitsevan pitää mielessä. Näihin kysymyksiin saadaan toivottavasti vastauksia mahdollisimman pian.
On hyvä huomata, että Valtiovarainministeriön selvitys helmikuussa 2020 ei lopulta puoltanut maastapoistumisveron säätämistä siihen liittyvien lukuisten haasteiden ja ongelmien takia. Nähtäväksi siis jää, kuinka hankkeelle nyt käy.
