Maijan elämää etätöiden parissa – aurinkoinen ja rakastettava työkaveri
Hei kaikki!
Minä olen Maija, iloinen sekarotuinen rescue-koira suoraan Virosta, ja haluan kertoa teille elämästäni.
Teen paljon etätöitä, ja se on aivan mahtavaa. Saan pitää ihmiselleni seuraa, kun hän naputtelee näppäimistöä, ja olen niin tyytyväinen, etten ole yksin. En pidä yksinolosta, vaikka silloin saan laulaa omia sävelmiäni sydämeni kyllyydestä. Tosin, luulen, että naapurimme eivät ole niin innoissaan tästä. Yksin kotona ollessani voin mennä myös nukkumaan ihmiseni sänkyyn, vaikka se ei ole sallittua. Mutta hei, minä rakastan pehmeitä patjoja! Päiväunet nukun sohvalla ja kahvi- ja lounastauoilla tarkkailen lintuja ikkunasta sekä leikin leluillani. Työpäivän jälkeen vaadin ihmisteni huomion, ja sitten alkaa hauskanpito.
Ihmiseni mielestä olen liian energinen tullakseni mukaan toimistolle, mutta hän aikoo esitellä minut kaikille tulevaisuudessa. Odotan jo innolla, että pääsen tapaamaan kaikki uudet ystävät! Kotona olen kyllä mielestäni rauhallinen ja käyttäydyn hyvin. En koskaan hauku, vaikka joku koputtaisi oveen. Sen sijaan vain odotan oven edessä valmiina tervehtimään vieraita iloisesti häntä heiluen.
Olen todellinen seikkailija! Rakastan leikkiä koirapuistossa muiden koirien kanssa, se on aina yhtä hauskaa ja jännittävää. Päivittäiset kävelyt ovat myös suuri iloni, erityisesti illalla, kun ne venyvät pidemmiksi ja voimme viettää enemmän aikaa yhdessä. Olen rohkea koira, varsinkin kun molemmat ihmiset kävelevät kanssani samanaikaisesti. Silloin saatan unohtaa kävellä hihnassa ja vetää, sillä olen varma, että ihmisilläni on tuolloin liian kiire keskustella keskenään ja minä ansaitsen heidän huomionsa. Kun näen toisen koiran kadulla, käyttäydyn moitteettomasti, mutta jos huomaan kanin, saatan hetkeksi unohtaa hyvät tavat. Eihän kukaan ole täydellinen, eikö niin?
Kesäisin nautin auringosta ja uimisesta, mutta talvella lumileikit ovat ehdottomasti parasta. Kun sataa, kiiruhdan nopeasti kotiin, sillä en halua kastua. En myöskään ole suihkun suurin ystävä, mutta käyttäydyn kiltisti ja menen kylpyhuoneeseen odottamaan, koska tiedän saavani herkkupalan sen jälkeen. Onko mitään herkullisempaa kuin ansaittu välipala pesun jälkeen? Eläinlääkärissä käynnit eivät ole mielestäni hauskinta puuhaa, mutta vaadin paljon pusuja odottaessani, että lääkäri tarkistaa minut.
Matkustaminen autolla Viroon ihmiseni vanhempien luokse on aina hauskaa. Siellä minua hemmotellaan niin, kuin olisin heidän oma lapsenlapsensa. On ihanaa viettää aikaa oman perheen kanssa!
