Evi – Seikkailua ja sotkua
Moikka! Mä oon Evi, Tim Spirit Ivolga, neljän kuukauden ikäinen Basenji-tyttö suoraan Pietarista. Muutin perheeseen, kun olin vasta 3,5 kuukauden ikäinen, ja täällä on ollut tosi mukavaa!
Mä oon aika utelias ja tykkään kovasti isommista koirista. Käymme lähes joka päivä koirapuistoissa, ja sieltä mä löydän aina leikkikavereita. Jotkut koirat yrittävät määräillä mua, mutta hei, mä oon vielä pentu ja vähän itsepäinenkin. Tottelen kyllä, jos siitä on mulle hyötyä! Osaan istua, maata ja tulla luokse käskystä sisällä, mutta ulkona se metsästysvaisto vie mennessään, joten ne käskyt unohtuu vähän väliä. Ja joo, mä oon myös vähän ruokavaras – aina pitää yrittää napata jotain hyvää kädestä!
Noutoleikit ja pallolla leikkiminen eivät ole vielä ihan mun juttu, mutta osaan hyvin piilottaa herkkuja ja luita verhojen taakse tai torkkupeittojen alle. Sisäsiisteyttäkin opetellaan vielä, mutta enköhän senkin taidoissa pian kehity!
Premiumin toimistolla mä oon käyny jo parin viikon aikana muutaman kerran, ja kaikki on ottanu mut tosi hyvin vastaan. Ihmiset tykkää leikkiä kanssani ja rapsuttaa mun korvia, se on ihan parasta! Toimistolla on monta lasiovea ja ne on vaan niin kiiltäviä sekä houkuttelevia! Mä en aina muista, että niiden läpi ei voi mennä, ja sit mä kiljaisen vähän kimeesti. Onneks porukka täällä on jo tottunu mun ääniin, joten ei siitä sen isompaa hässäkkää synny. Parasta kuitenkin on, kun mä saan nukkua jonkun sylissä – se on niin mukavaa ja turvallista siinä lämpimässä ja pehmeässä paikassa. Tää toimisto on ihan paras paikka, täällä on niin paljon hauskaa tekemistä ja kivoja tyyppejä ympärillä.
Meidän perhe mietti pitkään ennen kuin päätti ottaa koiran, ja lopulta päädyttiin basenjiin. Rodun tunnistaa niiden ryppyotsasta, kippurahännästä ja yleisestä eleganttiudesta. Basenjit ei hauku, mutta eivät myöskään ole täysin mykkiä. Mäkin ääntelen päivittäin, välillä vähän niin kuin jodlaisin ja naureskelisin.
Perheessämme asuu myös Fendi-kissa. Hän on kolmevuotias sekarotuinen uroskissa, joka painaa seitsemän kiloa. Fendi ei oo mikään sylikissa, mutta on tosi sosiaalinen ja älykäs. Se on toiminut meillä herätyskellona jo monta vuotta. Aamuisin, kun ensimmäinen herätyskello alkaa värinällä soimaan, Fendi ilmestyy yöpöydälle tai lipastolle ja alkaa siirtää tavaroita lattialle. Se on niin hauskaa katsottavaa! Kun se huomaa, että emäntä on nousemassa sängystä, niin se pinkaisee keittiöön. Vaikka tavaroita on piilotettu vetolaatikoihin, Fendi keksii kyllä aina jotain, mistä kuuluu ääntä. Tämä sama rutiini toistuu joka aamu arkipäivisin.
Fendi oli aika shokissa, kun mä muutin tänne. Se oli vielä silloin kaks kertaa isompi kuin mä! Mutta nykyään me ollaan ihan hyviä kavereita ja meidät molemmat uskalletaan jättää kaksin kotiin. Me vedetään rallia yhdessä päivittäin, ja kyllähän se vähän sotkua ja säpinää tuo, sekä tavarat saattaa lennellä pöydiltä mutta ei se mitään. Nimittäin meillä ei enää pidetä maljakoita ja kynttilöitä pöydillä – ne on jouduttu piilottamaan, että kaikki pysyy ehjänä.
Mä haluaisin nukkua mun perheen kanssa sängyssä, mutta mulle on opetettu, että mun oma peti on aivan sängyn vieressä. Se sänky on vielä vähän korkea, joten en mä vielä osaa hyppiä sinne, mutta ehkä mä opin senkin kun kasvan vähän isommaksi. Katsotaan, mitä seuraavaksi tapahtuu – elämä on täynnä seikkailuja!
