Ares, lempeä soturi ja työpäivien ilo
Olen Valoisan Aron Kuura, mutta ystävien kesken minut tunnetaan nimellä Ares. Täytän pian kolme vuotta ja olen belgianpaimenkoira, joka asustelee Järvenpäässä laumani kanssa.
Synnyin pentueeni “heikkona lenkkinä” ja aluksi en ollut kovin taitava pitämään puoliani maitohanoilla. Kasvattiäitini auttoi minua vahvistumaan ruokkimalla minua vuohenmaidolla. Näin kasvoi Ares, mahtava soturi, joka kantaa nimeään kreikkalaisen sodan ja taistelun jumalan mukaan.
Vaikka olenkin suuri soturi, todellisuudessa en harrasta taisteluja muuta kuin pehmolelujen kanssa. Luonteeni on lempeä ja ystävällinen, mutta samalla olen äärimmäisen lojaali ja suojelevainen laumaani kohtaan. Ilmoitan aina äänekkäästi, kun ovikello soi, olipa tulija sitten tuttu tai vieras.
Etätoimistokoirana huolehdin siitä, että ihmiseni pitää tarpeellisia taukoja työnteosta. Vien hänelle lempileluja ja pyydän leikkimään. Suurin iloni on kuljetella lauman jäsenten tavaroita ympäri asuntoa, erityisesti sukkia, vaikka tiedänkin, ettei ihmiseni aina ole siitä innoissaan. Mutta mikäs sen parempaa kuin saada huomiota!
Olen erittäin touhukas ja leikkisä, rakastan kaikenlaisia noutoleikkejä, olipa kyseessä pallo tai frisbee. Energiaa minulta löytyy aamusta iltaan, ja nautin erityisesti nosework-tehtävistä, joissa pääsen hyödyntämään huikeaa hajuaistiani. Kotoani löytyykin monenlaisia aktivointileluja.
Tykkään pitkistä metsälenkeistä missä saan juosta vapaana, tosin pysyttelen tiiviisti laumani lähellä, olenhan paimenkoira ja tykkään paimentaa, myös ihmisiä… Ulkoilusta nautin säällä kuin säällä, ja pakkanenkaan ei minua pelota. Kesän helteillä viihdyn mieluiten varjossa, sillä uiminen ei ole suurin intohimoni. Sen sijaan vahdin tarkasti kesämökin laiturilta muita uimareita, jotta kukaan ei pääse hukkumaan. Ilmoitan kovaäänisesti, jos joku ui liian kauas.
Iltaisin on ihanaa käpertyä emäntäni kainaloon sohvalle saamaan rapsutuksia ja pureskelemaan luuta. Minulle tärkeintä maailmassa on olla perheenjäsenteni kanssa.
